HUOM! Tämä kappale auttaa pääsemään oikeaan tunnelmaan lopun kanssa. Sitä voi vaikka kuunnella taustalla samalla kun lukee...


Jotenkin mä olin taas joutunut koulun jälkeen Emilyn seuraan. Tällä kertaa me oltiin niillä. Emilyllä oli ihana vaaleanpunainen huone, jota mä kehuinkin sille. Emily sano mulle, että se inhosi sen huonetta ja että sen äiti oli luvannut, että ne vois sisustaa sen uudestaan sinisen erisävyillä.
Me ei kauaa ehditty tekemään mitään, kun yhtäkkiä mun suu lähti puhumaan itsestään. Mun oli pakko päästää kaikki ulos. Mä kerroin meidän entisestä elämästä, eilisen päivän ja yön tapahtumista. Emily kuunteli koko ajan tarkkaavaisena ja lohdutti mua.

Mun harmikseni mun piti lähteä kotiin syömään. Mä ja äiti istuttiin hiljaa ruokapöydässä, kummankin syödessä omaa ateriaansa. Pian mun oli pakko kuitenkin kysyä:
”Miksei Serena oo syömässä?”
Äiti oli hetken hiljaa kunnes sanoi:
”Miten koulussa meni?”
”Äiti, missä Serena on?” Mä kysyin uudestaan.
”Se jakorasia ei tähän taloon enää palaa!” Äiti ärähti yhtäkkiä.
Samassa ulko-ovi läimäytettiin kiinni. Äiti nousi pöydästä ja kiirehti eteiseen. Mä menin perässä.

Oven luona seisoi Serena. Se tärisi raivosta enkä mä ollut koskaan nähnyt sitä noin vihaisena. Sen silmät loistivat halveksuntaa.
”Minäkö jakorasia? Kerrotaanko Kaylalle vähän sen vanhemmista?” Serena huusi vihaisena.
Äiti hätkähti ja tuijotti Serenaa. Mä pysyin ihan hiljaa ja seisoin nurkassa pelokkaana.
Sitten äiti sai voimansa takaisin.

Äiti harppo Serenan luo ja sanoi hiljaa:
”Sinä teit päätöksesi. Minä sanoin, ettei sinulla ole enää mitään asiaa tähän taloon”
Serena seisoi paikoillaan, kunnes sylkäisi päin äidin kasvoja. Serena oli jo kääntymässä pois, kunnes äiti tajusi sen teon. Ihan kuin sen päässä olisi naksahtanut tai jotain, mutta sitten se alkoi raivota Serenalle. Sitten tapahtui jotain uskomatonta. Äiti tönäisi Serenaa. Serena kiljahti ja alkoi kaatua.

Kuin hidastettuna mä katsoin Serenan kaatumista.
”Serena!” Mä huusin ja ajauduin kauhun valtaan.
Serenan käsi ojentui mua kohti, ihan kuin se yrittäisi pyytää mun apua. Kyyneleet silmissä mä yritin tarttua Serenan käteen, mutta se oli liian kaukana.
"Serena!” Mä huusin uudestaan Serenan pään kolahtaessa oveen.
Mä juoksin Serenan luo ja otin sen kylmän käden mun omaan pieneen käteeni.
”Serena”, mun silmät täyttyivät uusista kyynelistä.

 

Jossain kaukana mä kuulin äidin tärisevän äänen:
”Tyttäreni…loukkaantunut…raskaana…nopeasti…”

Mä suljin korvani äidiltä ja itkin.

You're not alone
Together we stand
I'll be by your side, you know I'll take your hand
When it gets cold
And it feels like the end
There's no place to go
You know I won't give in
No I won't give in

Keep holding on
'Cause you know we'll make it through, we'll make it through
Just stay strong
'Cause you know I'm here for you, I'm here for you

Olkaapa hyvä taas  hieman myöhästyneestä osasta. Anteeksi jos osasta tuli kökkö, mutta minun oli vaikea kirjoittaa sitä. Lopussa olevat sanat ovat Avril Lavignen kappaleesta Keep Holding On.
Ja nyt kaipaan kommenttia.
- Arianna