Hei ja tervetuloa seuraamaan uutta tarinaani! Varoitan heti alkuun, että osat ovat lyhyitä, mutta nyt lukemaan!


Moi! Mun nimi on Kayla. Me ollaan just muutettu mun perheen kanssa Oasis Valleyhin. Nii, mun perhe. Mun pitäis varmaan sanoa jo alkuun, että mä rakastan niitä kaikkia, vaikka meillä ei muuta yhteistä olekaan kuin oranssit hiukset. Jospa mä kertoisin mun perheestä…


Mul on yksi isosisko. Sen nimi on Serena ja silläkin on oikeesti oranssit hiukset. Muuta mä en oikeastaan siitä osaakaan sanoa. Mä muistan kun me aina pieninä leikittiin yhdessä ja meillä oli niin hauskaa, mutta nykyään Serena on ihan erilainen. Äiti sanoo, että Serena on vaan Siinä iässä. Mä en tiedä mitä äiti tarkoittaa, mutta toivon ettei mulle koskaan tuu Sitä ikää.


Äidin nimi on Ellen. Sillä on ollut lähiaikoina tosi rankkaa. Se on just ollut ilman alkoholia jo kaksi kuukautta. Äiti on mulle tosi tärkeä. Ilman sitä mä en vois elää.


Siinä sitten oli meidän perhe. Sä varmaan ihmettelet missä mun isä on. Mun rakkain harrastus, maalaus, liittyy siihen. Mun isä oli kuulemma tosi hyvä maalaamaan ja se rakasti sitä kuten mäkin. Isä kuoli autokolarissa, se oli äidin kertoman mukaan menossa johonkin taidekauppaan. Pari viikkoo isän kuoleman jälkeen äiti sai tietää olevansa raskaana. Mä pyydän usein Serenaa kertomaan miltä isä näytti. Serena ei kuitenkaan muista. Äidiltä mä en uskalla kysyy, sillä se on hävittänyt kaikki isästä muistuttavat jutut ja puhuu siitä tosi harvoin. Se on äidin tapa käsitellä surua, Serena sano joskus, kun me viel oltiin tosi läheisii. Niinpä mä siis aina maalaan mielikuvitusmiehiä ja mietin kuka niistä on mun isä. Mä en koskaan maalaa samanlaista kuvaa.

              Mä olin silloinkin maalaamassa, kun Serena juoksi meidän huoneeseen.
"Tuu keittiöön, mutsi on tehny ruokaa ja sillä on jotain asiaa", Serena selitti.                         
Mä en ymmärrä, miks Serena on alkanu sanoo äitii Mutsiks. Kai se kuuluu Siihen ikään. Kuitenkin mä lähin Serenan perässä keittiöön.


Äiti istu keittiössä. Se oli tehny voileipiä. Mä ja Serena mentiin paikoillemme ja otettiin leivät. Sit äiti alkoi puhua:
"Mä tien, et meillä on ollut tosi vaikeeta. Raha ei oo aina riittäny ja mä olen sekoillu kännissä. Se kuitenkin muuttuu nyt. Mä olen saanut uuden työpaikan. Meidän elämä muuttuu nyt. Ja se muuttuu hyvään suuntaan"
Äiti ei tiennytkään kuinka väärässä oli.

Tähän loppuukin ensimmäinen osa. Kommenttia?
- Arianna
Ps. Jos tykkäsit tarinasta, käy lukemassa myös LC:täni.