Meidän ongelmat alko heti seuraavana päivänä. Mä olin tulossa koulusta ja menossa huoneeseeni, kunnes kuulin vessasta itkua. Mä menin kiinni oveen ja yritin kuunnella ketä siellä itki, tai miks. Äiti se ei voinut olla, sillä sen ääni kuulu olohuoneesta, se puhu kai puhelimessa."Serena?" Mä kysyin varovasti.
Itku lakkasi.
"Häivy!" Kuului Serenan tärisevä ääni.
Mä en uskaltanu sanoo Serenalle vastaan, joten päätin lähtee kertomaan äidille.
Mä riensin olkkariin, mutta siellä mua odotti yllätys.
"Äiti, mul on…", mä ehein sanoo kunnes huomasin, et äidil oli seuraa.
"No mitä, kulta?" Äiti kikatti.
Mä inhoon äitii kun se tuo jonkun miehen meille. Siitä tulee kikattava teinityttö. Mä tuijotin äitii pahasti ja tunsin olevani tosi pettynyt. Kai mä oletin, että tässä "uudessa elämässä" äiti ei enää jahtaisi miehiä ja toisi niitä kotiin.
Samassa kuulin ääntä eteisestä:"Kayla! Mä tulin nyt!"
Mä käännyin ympäri ja näin vaaleahiuksisen tytön loikkivan mun luo. Mä olin ihan unohtanut. Emily asu meidän naapurissa, ja se oli ainoa ketä suostu koulussa olemaan mun kanssa. Muiden mielestä mä olin "outo uus tyttö". Ei Emily hirveen kiva oo, mutta en mä halunnu olla törkeä, kun se pyysi pääsiskö se meille kylään.
Äiti nousi ylös sohvalta ja alko kikatellen puhumaan:
"Ai hei! Sä oletkin Emily! Mä olen Kaylan äiti Ellen ja tässä on Will. Pitäkää te tytöt hauskaa!"
Mä pudistin päätäni ja raahasin Emilyn mun ja Serenan huoneeseen. Ainakin sain tietää sen miehen nimen.
Mun huoneessa Emily avasi taas suunsa.
"Mä en tiennyt, että sun isän nimi on Will! Munki isä on Will!" Emily huudahti.
Mä pudistin päätäni. Emilyltä meni hetki miettiä.
"Ai. Will ei oo sun isäs. No missä sun isäs sitten on?"
Mä käännyin, ettei Emily ois nähnyt mun kyyneliä, jotka vieri pitkin mun poskia. Emily mietti taas hetken. Sitten sen silmät laajenivat lautasten kokoisiksi.
"Eikä…Ei sun isä…", Emily sanoi, mutta vaikeni sitten. Se katui kysymystään.
Mä pyyhin mun kyyneleet ja vaihdoin puheenaihetta.
"No, mistä sä tykkäät?" Mä kysyin arasti.
"Mä rakastan merta!" Emily innostu, ja merestä sainkin kuulla loppupäivän.
Emilyn ja Willin lähdön jälkeen mä menin suoraan nukkumaan. Joskus puoliltaöin kuitenkin heräsin hirveeseen mekkalaan. Mä erotin Serenan ja äidin äänen. Ne riitelivät. Äiti huusi ja Serena itki. Mä yritin kuunnella mitä ne puhui, mutta pian tuli hiljaista, ja alkoi kuulua askelien ääniä. Mä vedin äkkiä peiton päälleni ja esitin nukkuvaa. Ovi avautui ja nyyhkyttävä Serena astui sisään. Serena hääräsi hetken jotain ja sitten se raahautu sänkyyn.
Serena nukahti heti, ja mä uskalsin kääntyä katsomaan sitä. Näki selvästi, että se oli itkenyt. Mä tiesin, että tää liitty siihen aikaisempaan, kun kuulin Serenan itkevän vessassa. Ja se oli jotain mistä äiti ei tykännyt ja niille oli tullut riita. Mä huokaisin. Mä en pystyisi nukkumaan koko yönä kun miettisin vaan Serenaa ja mitä ongelmia sillä oli. Lopulta mä nukahdin ja vaivuin unien maahan, autuaan tietämättömänä mitä seuraavana päivänä tapahtuisi.
Jeps, tässä taas uusi osa. Anteeksi, että kesti niin kauan, mutta voitte syyttää koeviikkoani.
Ja lupaan, että ensi osaan sisältyy draamaa :D
Kommenttia?
- Arianna
Kommentit